Yksi kansa - kaksi todellisuutta

Tiistai 1.5.2012

Vapun juhlapuheet on kuultu. Onko maailma muuttunut paremmaksi?

Suomi jakaantuu kovaa vauhtia yhä paremmin menestyviin ja yhteiskunnasta putoaviin. Menestyvillä on tietoa, taitoja ja riittävästi rahaa hoitaa omia asioitaan: perhettä, terveyttä, asumista. Ehkä hieman lisää aikaa on kuitenkin monen toiveena.

Samaan aikaan moni kokee, ettei saa tarvitsemiaan terveyspalveluja, mielenterveys- tai päihdehoitopalveluista puhumattakaan. Ei ole rahaa yksityiseen hoitoon ja terveydenhoidon hoetut jonot kummittelevat mielessä. Ei ole varaa vuokraan, samaan aikaan kun halvat lainat kannustavat omistusasunnon hankintaan… Jos vain olisi tarvittavaa vakuutta lainalle ja vakaat työnäkymät. Moni on jo luovuttanut ja todennut, että yhteiskunnan tukien varassa voi jotenkuten elää. Ainakin jos ei aio hankkia verotettavaa työtä, vaikka tarjolla joskus olisikin.

Kansalaispalkka on jälleen noussut keskusteluun. Osa suomalaisistakin katsoo, että on ok, jos joku muu hankkii sen yhteiskunnallisen varallisuuden, mistä sitten kustannetaan jokaiselle palkkaa siitä, että on Suomessa? Toisille tuokin on unelmaa. Minusta on myös oikeutettua kysyä, miksi minun pitää maksaa se jonkun muun osuus, joka ei edes enää yritä itse. Asiaa kannattaa vielä pohtia.

Ääripäiden taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin eriytyessä keskelle jäävä väestö, kutsutaan sitä tässä nyt vaikka keskiluokaksi, kokee vahvaa riittämättömyyden tunnetta. Paljon pitäisi saavuttaa, verotus hoitaa palkoista suuren osan jonnekin oman kulutuksen ja saavuttamisen ulottumattomiin. Omat voimat eivät riitä, mutta on pakko yrittää yhteiskunnan oravanpyörässä. Mitä nopeampaa juokset ja enemmän yrität, sitä nopeammin pyörä pyörii ja vaatii voimia, tietoa, aikaa… ja kun ei enää pysy vauhdissa tulee äkkipysäys, joka näkyy perhetragedioina. Emme halua tätäkään.

Mikä neuvoksi? Keskustalainen aate on aina lähtenyt sekä aineellisesti että henkisesti heikomman aseman huomioimisen (ne joilla on, voivat antaa ja saada paremman yhteisen elämän tätä kautta) ja oman elämänhallinnan yrittämisen ensisijaisuuden (siis pitää myös itse yrittää, ei vain kerjätä tai vaatia muilta) yhteensovittamisesta. Tämä on sini-punapuolueille mahdoton kompromissi, mutta mitä jos ensi vaaleissa kokeiltaisiin silti. Ihan meidän ihmisten vuoksi.